8+8+8 olisi parempi äidille, isälle ja lapselle!
Laura Räty (kok.) aloitti tärkeän keskustelun vanhempainvapaajärjestelmän remontin tarpeellisuudeta.
Nykyinen järjestelmä luo epätasa-arvoa
Valinnan vapauden tärkeyttä korostava kokoomuslainen Rätykin on tullut siihen tulokseen, että vaikka nykyinen järjestelmä antaa vanhempille vapaat kädet valita kotiin jäävä osapuolen, ei tasa-arvoiseen valintaan ole aitoja mahdollisuuksia:
"Kotihoidontuen käyttäjistä 94 prosenttia on naisia! Tämän täytyy olla järjestelmän luomaa epätasa-arvoa, ei pelkkää yksilönvalintaa", Räty kirjoitti.
Kun katsotaan asiaa laajalla skaalalla, naiset ovat heikommassa asemassa työmarkkinoilla ja saavat heikompaa palkkaa, kuin miehet. Järjestelmä, jossa äiti jää useimmiten lapsen kanssa kotiin, jossa äidin työuraan tulee välivuosia ja jossa työnantajan on taloudellisesti järkevämpää palkata mies kuin nainen, ei varmasti tue naisten tasa-arvoa.
Ehdotettu 6+6+6 auttaisi äitiä ja isää
Vasemmisto- ja nyt myös Räty ovat esittäneet ratkaisuksi Ruotsissa käytössä olevaa 6+6+6-mallia, jossa vapaat jakautuvat siten, että äidille on kiintiöity kuusi kuukautta, isälle kuusi kuukautta ja vanhemmat voivat vapaasti valita, kumpi käyttää loput kuusi kuukautta. Naisten työmarkkina-aseman kohentumisen lisäksi malli antaisi myös aidon mahdollisuuden isälle kotiin jäämiseen ja lapseen tutustumiseen. 6+6+6 -mallissa olisi siis hyviä puolia sekä äidin että isän kannalta.
"Miksei kukaan ajattele lapsia?"
Mutta entäpä lapset? Konservatiivit ovat puolustaneet kotihoidontukea, koska 1,5 ikäinen lapsi on vielä monesti varsin pieni laitettavaksi päivähoitoon. Julkisessa keskustelussa on syntynyt nokkapokka kahden mallin välille. Tämä on mielestäni turhauttavaa poteroihin kaivautumista kummaltakin suunnalta.
Räty huomautti kirjoituksessaan, että Ruotsissa on 6+6+6-mallin lisäksi mahdollisuus kotihoidon tukeen ja se voisi olla edelleen osa järjestelmää Suomessakin.
Omasta mielestäni malli ohjaisi kuitenkin laittamaan lapsia entistä aikaisemmin päivähoitoon, siinä missä nykyinen malli ohjaa äidit jäämään kotiin. Ryhmäkoot ovat monesti suuria ja 6+6+6 -mallin käyttöön otolla ne tuskin ainakaan pienevät. Päiväkoti ei siis välttämättä ole paras mahdollinen kasvuympäristö alle 2-vuotiaalle, joka ei vielä leiki muiden lasten kanssa yhteydessä, käy läpi uudelleen lähentymisen kautta, arastaa perheen ulkopuolisia ihmisiä jne. Erot kehityksessä ovat toki yksilöllisiä, mutta itse ainakin harkitsen kantaani hitaimpien, enkä pelkästään nopeimpien tai oman kullanmuruni tahdin huomioiden.
Pois poteroista – 8+8+8 olisi parempi äidille, isälle ja lapselle!
Olen siis itsekin kriittinen 6+6+6-mallia kohtaan. Kuten sanoin, poteroihin on silti turha kaivautua huutelemaan. Kukaan ei pakota valitsemaan vain näiden kahden mallin väliltä, vaikka ne tuntuvat julkista keskustelua dominoivan. Suomi voisi esimerkiksi ottaa käyttöön 8+8+8- tai 9+9+9-mallin. Ne ajaisivat eteen päin naisten asemaa työmarkkinoilla, antaisivat miehelle aidon mahdollisuuden jäädä vanhempain vapaalle ja mahdollistaisivat aidosti lapsen pidemmän kotihoidon paremmin kuin 6+6+6-malli.
Kuten Räty kirjoitti, uudistuksessa tulisi myös huomioida yhden vanhemman perheet, adoptioperheet, monikkoperheet ja sateenkaariperheet. Näiden lisäksi esimerkiksi yrittäjä- ja opiskelijavanhempien tilanne kannattaisi ottaa huomioon nykyistä paremmin.
Olen siis Rädyn kanssa samaa ja eri mieltä. Tarvitsemme remontin, mutta 6+6+6-malli ei ole ainut vaihtoehto. 8+8+8 olisi parempi äidille, isälle ja lapselle!
Niitä huomioitavia poikkeusperheitä on melkoinen määrä. Meillä vaimo on hoitanut yksin lasta, kun minä en neliraajahalvautuneena ole siihen pystynyt – vaikka töitä pystynkin silmänseurantalaitteella tekemään.
Ettei tuossa vain olisi käymässä niin, että hyvän tarkoituksen varjolla mutta asioita loppuun asti miettimättä ollaan ajamassa toivottoman raskasta ja byrokraattista järjestelmää.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan itse 20+20+20, mieluummin kuitenkin 25+25+25.
Ilmoita asiaton viesti
=)
Kiitos kommentista Heikki. Vaihtoehtoja on siis selvästi enemmän kuin kaksi julkisessa keskustelussa on esitettyä.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen on hyvä olla kotona infektioriskin vuoksi kolmivuotiaaksi. Sitä nuoremmat eivät myöskään hyödy ”sosiaalisuudesta” päiväkodeissa. Vanhemmat osaavat päättää lastensa hoidosta ja kasvatuksesta, siihen ei tarvita valtiovallan ohjausta. Ongelmatapaukset ovat sitten erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Vanhemmat osaavat päättää lastensa hoidosta ja kasvatuksesta, siihen ei tarvita valtiovallan ohjausta.”
Tällä hetkellä nykyinen malli (ja sen säätänyt valtiovalta) ohjaavat mielestäni naiset jäämään kotiin. Kaikissa tapauksissa tulot ja saatava tuki eivät varmasti ole ratkaiseva tekijä, mutta 94-6 -jakauma on mielestäni selvä osoitus siitä, että järjestelmällä on suuri vaikutus tilanteeseen.
”Lapsen on hyvä olla kotona infektioriskin vuoksi kolmivuotiaaksi. Sitä nuoremmat eivät myöskään hyödy ”sosiaalisuudesta” päiväkodeissa.”
Yli kaksi vuotias (kehityksessä tietysti paljon yksilöllisiä eroja) hyötyy jo sosiaalisista tilanteista, mutta päiväkodit eivät tietenkään ole ainut paikka, joissa niitä voi saada. Kotihoidossa oleva lapsi voi hyvin harjoitella leikkimistä vaikka jossakin kerhossa tai tuttavien lasten kanssa.
Olen aina valmis muuttamaan mielipidettäni, jos saan tietää jotakin uutta. Onko sinulla esittää lähdettä alle 3-vuotiaiden suuremmasta infektioriskistä? Äsken nopealla selauksella löysin pari tekstiä, joissa puhuttiin alle 24 kuukautta vanhojen lasten infektioriskistä.
Ilmoita asiaton viesti
Infektioriskistä esimerkiksi tämän vähän vanhemman oppaan sivut 10-11: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?fold…
Väittäisin, että naisia ohjaa jäämään kotiin kulttuuriset syyt ja muut tekijät enemmän kuin kotihoidon tuen muoto. Ei ole mitään syytä rakentaa keinotekoisia esteitä ”tasa-arvon” nimissä, jos ongelma on muualla.
Ilmoita asiaton viesti