8+8+8 olisi parempi äidille, isälle ja lapselle!

Laura Räty (kok.) aloitti tärkeän keskustelun vanhempainvapaajärjestelmän remontin tarpeellisuudeta.

Nykyinen järjestelmä luo epätasa-arvoa

Valinnan vapauden tärkeyttä korostava kokoomuslainen Rätykin on tullut siihen tulokseen, että vaikka nykyinen järjestelmä antaa vanhempille vapaat kädet valita kotiin jäävä osapuolen, ei tasa-arvoiseen valintaan ole aitoja mahdollisuuksia:

"Kotihoidontuen käyttäjistä 94 prosenttia on naisia! Tämän täytyy olla järjestelmän luomaa epätasa-arvoa, ei pelkkää yksilönvalintaa", Räty kirjoitti.

Kun katsotaan asiaa laajalla skaalalla, naiset ovat heikommassa asemassa työmarkkinoilla ja saavat heikompaa palkkaa, kuin miehet. Järjestelmä, jossa äiti jää useimmiten lapsen kanssa kotiin, jossa äidin työuraan tulee välivuosia ja jossa työnantajan on taloudellisesti järkevämpää palkata mies kuin nainen, ei varmasti tue naisten tasa-arvoa.

Ehdotettu 6+6+6 auttaisi äitiä ja isää

Vasemmisto- ja nyt myös Räty ovat esittäneet ratkaisuksi Ruotsissa käytössä olevaa 6+6+6-mallia, jossa vapaat jakautuvat siten, että äidille on kiintiöity kuusi kuukautta, isälle kuusi kuukautta ja vanhemmat voivat vapaasti valita, kumpi käyttää loput kuusi kuukautta.  Naisten työmarkkina-aseman kohentumisen lisäksi malli antaisi myös aidon mahdollisuuden isälle kotiin jäämiseen ja lapseen tutustumiseen. 6+6+6 -mallissa olisi siis hyviä puolia sekä äidin että isän kannalta.

 

"Miksei kukaan ajattele lapsia?"

Mutta entäpä lapset? Konservatiivit ovat puolustaneet kotihoidontukea, koska 1,5 ikäinen lapsi on vielä monesti varsin pieni laitettavaksi päivähoitoon. Julkisessa keskustelussa on syntynyt nokkapokka kahden mallin välille. Tämä on mielestäni turhauttavaa poteroihin kaivautumista kummaltakin suunnalta.

Räty huomautti kirjoituksessaan, että Ruotsissa on 6+6+6-mallin lisäksi mahdollisuus kotihoidon tukeen ja se voisi olla edelleen osa järjestelmää Suomessakin.

Omasta mielestäni malli ohjaisi kuitenkin laittamaan lapsia entistä aikaisemmin päivähoitoon, siinä missä nykyinen malli ohjaa äidit jäämään kotiin. Ryhmäkoot ovat monesti suuria ja 6+6+6 -mallin käyttöön otolla ne tuskin ainakaan pienevät. Päiväkoti ei siis välttämättä ole paras mahdollinen kasvuympäristö alle 2-vuotiaalle, joka ei vielä leiki muiden lasten kanssa yhteydessä, käy läpi uudelleen lähentymisen kautta, arastaa perheen ulkopuolisia ihmisiä jne. Erot kehityksessä ovat toki yksilöllisiä, mutta itse ainakin harkitsen kantaani hitaimpien, enkä pelkästään nopeimpien tai oman kullanmuruni tahdin huomioiden.

Pois poteroista – 8+8+8 olisi parempi äidille, isälle ja lapselle!

Olen siis itsekin kriittinen 6+6+6-mallia kohtaan. Kuten sanoin, poteroihin on silti turha kaivautua huutelemaan. Kukaan ei pakota valitsemaan vain näiden kahden mallin väliltä, vaikka ne tuntuvat julkista keskustelua dominoivan. Suomi voisi esimerkiksi ottaa käyttöön 8+8+8- tai 9+9+9-mallin.  Ne ajaisivat eteen päin naisten asemaa työmarkkinoilla, antaisivat miehelle aidon mahdollisuuden jäädä vanhempain vapaalle ja mahdollistaisivat aidosti lapsen pidemmän kotihoidon paremmin kuin 6+6+6-malli.  

Kuten Räty kirjoitti, uudistuksessa tulisi myös huomioida yhden vanhemman perheet, adoptioperheet, monikkoperheet ja sateenkaariperheet. Näiden lisäksi esimerkiksi yrittäjä- ja opiskelijavanhempien tilanne kannattaisi ottaa huomioon nykyistä paremmin.

Olen siis Rädyn kanssa samaa ja eri mieltä. Tarvitsemme remontin, mutta 6+6+6-malli ei ole ainut vaihtoehto. 8+8+8 olisi parempi äidille, isälle ja lapselle!

pungemakare
Jyväskylä

Miksen kirjoittaisi, kun kerran ajattelen?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu